Seksitautien testaus

Klamydia on klamydia trachomatis -bakteerin aiheuttama seksiteitse leviävä tulehdus, Klamydia on yleisin seksitauti Suomessa.

Miten klamydia tarttuu?

Klamydia tarttuu suojaamattomassa seksissä limakalvokontaktissa. Tartunnan voi siis saada yhdynnästä sekä suu- ja anaaliseksistä. Suurimmalle osalle klamydia ei aiheuta mitään oireita.

Miten suojautua tartunnalta

Voit välttää tippuritartunnan huolellisella kondomin/suuseksisuojan käytöllä. Muista, että suurin osa klamydian kantajista on oireettomia. Sinulla on aina oikeus vaatia kumppanilta kondomin/suuseksisuojan käyttöä. Tärkeää on muistaa käyttää suuseksisuojaa/kondomia myös suu- ja anaaliseksissä.

Huolehdi siitä, että sinulla on varmasti riittävästi kondomeja/suuseksisuojia, ja osaat käyttää niitä oikein. Keskustele kumppanisi kanssa siitä miten haluatte suojautua suunnittelemattomalta raskaudelta ja seksitaudeilta. Puhuminen kannattaa, vaikka kyseessä olisikin vain satunnainen tuttavuus.

Millaisia ovat klamydian oireet?

Klamydian itämisaika tartunnasta oireisiin on 1-3 viikkoa. Oireina naisilla voi olla poikkeavaa valkovuotoa, kirvelyä virtsatessa ja ylimääräistä veristä tiputteluvuotoa. Alavatsakipuja ja epäsäännöllisiä kuukautisvuotoja voi esiintyä, jos tulehdus on edennyt kohdun limakalvolle. Myös kohdunkaulan tulehdus on mahdollinen, mutta se on usein oireeton.

Miehillä oireena voi olla virtsaputken tulehdus eli virtsatietulehdus, jonka oireena on usein kirvelyä virtsatessa. Toisena oireena voi olla lisäkiveksen tulehdus. Tällöin oireena ovat nopeasti kehittynyt kipu sairastuneessa kiveksessä sekä turvotus ja kuumotus kyseisellä alueella.

Mitä jos epäilen saaneeni tartunnan?

Ota yhteys oman paikkakuntasi sote-keskukseen. Klamydia tulee aina hoitaa antibiooteilla. Käynti ja hoito on sinulle maksuton. Hoidon saatuasi tulee seksistä pidättäytyä viikon ajan. Muistathan tämän jälkeen käyttää huolellisesti kondomia kaikissa seksin muodoissa, kunnes kontrollinäytteesi on negatiivinen.

Kontrollinäyte otetaan neljän viikon kuluttua hoidon päättymisestä.

Sinulla on velvollisuus kertoa klamydiatulehduksesta seksikumppaneillesi.

Miten klamydia testataan ja hoidetaan?

Klamydian testaaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Se on sinulle maksutonta kunnallisissa palveluissa. Testi kannattaa tehdä herkästi, mikäli sinulla on ollut suojaamaton yhdyntä uuden tai satunnaisen kumppanin kanssa.

Klamydia ja tippurinäytteen voi ottaa kotitestillä eikä siihen tarvitse lähetettä. Palveluun tunnistautumiseen käytetään verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta. Voit tilata ilmaisen testin osoitteesta hyvaep.testaakotona.fi. Pakkauksessa on selkeät ohjeet näytteenotosta.

Näyte voidaan ottaa myös virtsasta tai vanupuikolla emättimen, virtsaputken, nielun tai peräaukon limakalvoilta, seksitavan mukaan. Tällöin tarvitset lähetteen sotekeskuksesta tai perhesuunnitteluneuvolasta, ja ajan laboratorioon.

Klamydiaa ei voi todeta papakokeesta.

Tippuri on Neisseria gonorrhoeae -bakteerin aiheuttama seksiteitse leviävä tulehdus. Tippuri voi aiheuttaa tulehduksen virtsaputken, kohdunkaulan, peräsuolen, nielun tai silmän sidekalvon alueelle.

Miten tippuri tarttuu?

Tippuri tarttuu suojaamattomassa emätin- ja anaaliyhdynnässä ja suuseksissä. Bakteeri voi kulkeutua käsien välityksellä myös silmiin. Myös oireeton tippuri tarttuu.

Miten suojautua tartunnalta

Voit välttää tippuritartunnan huolellisella kondomin/suuseksisuojan käytöllä. Muista, että suurin osa klamydian kantajista on oireettomia. Sinulla on aina oikeus vaatia kumppanilta kondomin/suuseksisuojan käyttöä. Tärkeää on muistaa käyttää suuseksisuojaa/kondomia myös suu- ja anaaliseksissä.

Huolehdi siitä, että sinulla on varmasti riittävästi kondomeja/suuseksisuojia, ja osaat käyttää niitä oikein. Keskustele kumppanisi kanssa siitä miten haluatte suojautua suunnittelemattomalta raskaudelta ja seksitaudeilta. Puhuminen kannattaa, vaikka kyseessä olisikin vain satunnainen tuttavuus.

Millaisia ovat tippurin oireet?

Tippuri on usein alkuvaiheessa oireeton tai vähäoireinen.
Miehillä tippuri voi aiheuttaa tihentynyttä virtsaamistarvetta, kirvelyä virtsatessa. runsastakin kellertävää vuotoa virtsaputkesta.

Naisilla voi esiintyä virtsaamisvaivoja, lisääntynyttä valkovuotoa, alavatsakipua.

Suutartunnoissa tippuri voi oireilla kurkkukipuna ja kirvelynä suussa ja peräsuolitartunnoissa kirvelynä ja limaisena vuotona. Silmään levitessä tippuri aiheuttaa silmän sidekalvon punoitusta ja rähmimistä.

Mitä jos epäilen saaneeni tartunnan?

Ota yhteys oman paikkakuntasi sote-keskukseen. Tippuri tulee aina hoitaa antibiooteilla. Käynti ja hoito on sinulle maksuton. Hoidon saatuasi tulee seksistä pidättäytyä viikon ajan. Muistathan tämän jälkeen käyttää huolellisesti kondomia kaikissa seksin muodoissa, kunnes kontrollinäytteesi on negatiivinen.

Kontrollinäyte otetaan neljän viikon kuluttua hoidon päättymisestä.

Sinulla on velvollisuus kertoa tippuritulehduksesta seksikumppaneillesi.

Miten tippuri testataan ja hoidetaan?

Tippurin testaaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Se on sinulle maksutonta kunnallisissa palveluissa. Testi kannattaa tehdä herkästi, mikäli sinulla on ollut suojaamaton yhdyntä uuden tai satunnaisen kumppanin kanssa.

Klamydia ja tippuri-näytteen voi ottaa kotitestillä eikä siihen tarvitse lähetettä. Palveluun tunnistautumiseen käytetään verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta. Voit tilata ilmaisen testin osoitteesta hyvaep.testaakotona.fi. Pakkauksessa on selkeät ohjeet näytteenotosta.

Näyte voidaan ottaa seksitavan mukaan myös virtsasta tai vanupuikolla emättimen, virtsaputken, nielun tai peräaukon limakalvoilta. Tällöin tarvitset lähetteen sotekeskuksesta tai perhesuunnitteluneuvolasta, ja ajan laboratorioon.

Tippuria ei voi todeta papakokeesta.

Kuppa on Treponema pallidum -bakteerin aiheuttama krooninen ja monioireinen yleisinfektio. Kuppa on seksitauti, mutta oireita voi esiintyä muuallakin kuin sukuelinten alueella.

Miten kuppa tarttuu?

Kuppa tarttuu suojaamattomassa emätin- ja anaaliyhdynnässä ja suuseksissä. Lisäksi kuppa voi tarttua äidistä sikiöön.

Miten kupan tarttuminen ehkäistään?

Kondomi suojaa kuppatartunnalta oikein käytettynä. Etenkin miesten välisessä seksissä tulee lisäksi käyttää joko vesi- tai silikonipohjaista liukuvoidetta. Tartunnan toteamisen jälkeen on tärkeää tutkia ja hoitaa tartunnan saaneen seksikumppanit. Näin saadaan estettyä jatkotartuntoja. Vakituinen kumppani tulisi hoitaa samanaikaisesti.

Kuppa kuuluu raskauden aikana seulottaviin infektiotauteihin. Tartunta sikiöön voidaan estää äidin mahdollisimman varhaisella hoidolla.

Mitkä ovat kupan oireet?

Kupan oireet vaihtelevat infektion eri vaiheissa.
3–4 viikon kuluttua kuppatartunnasta ilmestyy tartuntakohtaan yleensä kivuton haava, joka parantuu itsestään muutamassa viikossa. Joka kolmannelle ei kehity haavaa.

6–8 viikon kuluttua tartunnasta voi ilmetä yleisoireita: lämpöilyä, pahoinvointia, päänsärkyä, suurentuneita imurauhasia, lihaskipuja, ihottumaa vartalolla, kämmenissä ja jalkapohjissa.

Kupan eri vaiheet voivat olla myös oireettomia.

Jos kuppaa ei ole hoidettu, voi vuosien kuluttua osalle tartunnan saaneista ilmaantua erilaisia vakavia verisuoni- tai luumuutoksia tai keskushermosto-oireita. Synnynnäinen kuppatartunta voi johtaa sikiön tai lapsen kuolemaan tai pysyvään vammautumiseen.

Miten kuppatartunta todetaan?

Kuppatartunta todetaan osoittamalla verikokeella kuppabakteerin vasta-aineita verestä. Tartunta voidaan todeta vasta-ainetestillä 3–4 viikon kuluttua tartunnasta.
Jos epäilee saaneensa kuppatartunnan, kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon mahdollisimman varhain esimerkiksi omalle terveysasemalle tai sukupuolitautien poliklinikalle.

Kupan testaus ja hoito on maksutonta kunnallisissa terveydenhoitopaikoissa.

Miten kuppaa hoidetaan?

Kupan hoitoon käytetään tavallisesti päivittäisiä penisilliinipistoksia. Hoidon pituus vaihtelee taudin vaiheen mukaan 1-3 viikkoa. Hoidon onnistuminen varmistetaan jälkitarkastuksessa.

Kondylooma kuuluu yleisimpiin seksin välityksellä tarttuviin tauteihin. Kondylooman eli visvasyylän aiheuttaa ihmisen papilloomavirus eli Human Papilloma Virus (HPV), joista tunnetaan nykyään lähes 200 erilaista virustyyppiä.

Näistä noin 40 pystyy aiheuttamaan infektion genitaalialueella ja yleensä kaksi virustyyppiä aiheuttaa kondyloomia. Kondyloomat diagnosoidaan oireiden perusteella.

Miten kondylooma tarttuu?

Emätin- tai anaaliyhdynnässä, suuseksissä, käsien välityksellä, kun kädellä kosketetaan ihoaluetta, jossa on virusta ja sen jälkeen kosketetaan toisen henkilön sukuelimiä tai peräaukkoa.

Miten kondylooman tarttuminen ehkäistään?

Kondomi ja suuseksisuoja ehkäisevät kondyloomien tarttumista, mutta eivät anna täyttä suojaa.

Mitkä ovat kondylooman oireet?

Kondyloomatartunta voi olla oireeton.

Kondylooma voi aiheuttaa syylän kaltaisia, kukkakaalimaisesti ulkonevia tai litteitä kondyloomia (visvasyyliä), joiden pinta on usein sileä tai luomimainen.

Kondyloomia esiintyy tavallisimmin:

• ulkosynnyttimissä, emättimen aukossa, välilihassa sekä emättimessä ja kohdunsuulla
• esinahassa, terskassa, virtsaputkessa ja siittimen varressa
• peräaukon ympärillä ja peräaukossa

Virtsaputkessa olevat kondyloomat voivat aiheuttaa kirvelyä ja virtsaamisvaikeuksia.

Miten kondylooma todetaan?

Kondyloomat todetaan tutkimalla ulkoiset sukuelimet ja virtsaputken suu, tarvittaessa myös anaalikanava. Lisäksi voidaan tehdä gynekologinen tutkimus ja ottaa papakoe, eli irtosolututkimus.

Kondyloomat diagnosoidaan yleensä tyypillisen ulkonäön perusteella terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla, joskus saatetaan tarvita koepala diagnoosin varmistamiseksi.

Miten kondyloomaa hoidetaan?

Papilloomavirusinfektioista 80–90 % paranee spontaanisti oman immuunivasteen kehittymisen myötä kahden vuoden seurannassa. Nuorilla paranemistaipumus on erityisen hyvä. Kondyloomat voivat uusiutua

Yksittäisiä oireettomia kondyloomia ei tarvitse välttämättä hoitaa.

Tarvittaessa hoito voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa potilaan itsensä tekemällä liuos- ja/tai voide -paikallishoidolla.

Jos edellä mainitut hoidot eivät ole riittäviä, hoito tehdään vastaanotolla, jolloin hoitovaihtoehtoja ovat jäädytys- ja laserhoito tai kirurgia.

Käytettävissä on ehkäisevä HPV-rokote, joka kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Kansallisessa rokotusohjelmassa rokotteen saavat maksutta 11–12-vuotiaat.

Suomessa on tällä hetkellä (2023) käytössä oleva Cervarix-rokote ei anna suojaa kondyloomia vastaan. Markkinoilla on myös rokotteita, joka antaa suojan myös kondyloomia aiheuttavia virustyyppejä vastaan, esimerkiksi Cardasil 9-rokote.

Herpes on viruksen aiheuttama yleinen sairaus, joka ilmenee tyypillisesti rakkuloina ja haavaumina huulissa sekä genitaalialueella. Genitaalialueen infektioita voivat aiheuttaa Herpes simplex -virukset 1 ja 2. Samat virukset aiheuttavat myös suun alueen infektioita (ns. huuliherpes).

Arviolta yli viidesosa suomalaisista sairastaa tietäen tai tietämättään sukuelinten herpestä.

Herpestartunta voi olla oireeton. Osalla herpes oireilee vain kerran ja osalle oireita ilmaantuu jopa viikoittain.

Genitaaliherpes ei kuulu valvottaviin tartuntatauteihin, joten sen hoito kustannetaan itse. Herpes diagnosoidaan usein oireiden perusteella. Herpestä ei voi poistaa elimistöstä, mutta sen oireita voidaan lievittää tehokkaasti.

Miten genitaaliherpes tarttuu?

Emätin- tai anaaliyhdynnässä, suuseksissä, käsien välityksellä, kun kädellä kosketetaan ihoaluetta, jossa on herpesrakkuloita ja sen jälkeen kosketetaan toisen henkilön sukuelimiä tai peräaukkoa.

Genitaaliherpeksen tartuttavuus on suurimmallaan rakkulavaiheessa, se voi kuitenkin tarttua jo ennen rakkulan ilmaantumista. Herpeksen tarttuvuus oireettomassa vaiheessa on hyvin pieni, mutta mahdollinen.

Miten genitaaliherpeksen tarttuminen ehkäistään?

Kondomi ja suuseksisuoja ehkäisevät herpeksen tarttumista, mutta eivät anna täyttä suojaa.

Mitkä ovat genitaaliherpeksen oireet?

1) Ensi-infektio:

Genitaaliherpeksen itämisaika on yleensä 4–7 päivää tartunnasta.

Ensi-oireita ovat tartunta-alueen kipu, kutina ja kihelmöinti, kipu virtsatessa ja virtsaamisvaikeudet.

Sukuelinten iholla ja limakalvoilla voidaan todeta punoitusta ja pinnallisia, helposti rikkoutuvia rakkuloita tai haavaumia. Herpeksen ensi-infektioon voi liittyä kohdunkaulan tai peräsuolen tulehdus. Sukuelinten herpesrakkulat ja -haavaumat voivat olla anaalialueella ja pakaroissa.

Yleisoireina voi olla kuume, päänsärky, huonovointisuus ja nivustaipeiden imusolmukkeiden suureneminen.

Oireet lievittyvät ilman hoitoa 2–3 viikossa.

2) Uusiutunut herpestartunta:

Esioireina ovat kihelmöinti ja kutina infektioalueella. Rakkuloita ja haavaumia tartunta-alueella. Oireet lievittyvät ilman hoitoa noin viikossa.

Miten genitaaliherpes todetaan?

Ensivaiheen ja uusiutuneen tartunnan varmistamiseen otetaan tarvittaessa näyte suoraan rakkulasta. Verinäyte ei kerro aktiivisesta herpeksestä, mutta sillä voidaan saada selville, kantaako henkilö herpesvirusta elimistössään.

Miten genitaaliherpestä hoidetaan?

Herpeksen hoitoon on olemassa viruslääkkeitä, jotka eivät hävitä virusta elimistöstä, mutta lievittävät oireita ja nopeuttavat oireiden häviämistä. Näitä viruslääkkeitä voidaan käyttää myös estohoitoina, jolloin ne vähentävät sukuelinherpeksen oireisia jaksoja ja vähentävät sen tartuttavuutta.

Hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus, josta on useita eri viruskantoja (esim. A, B ja C). Hepatiitit ovat maailmalla yleisiä sairauksia. Suomessa viruskannoista yleisin on hepatiitti C, joka leviää Suomessa pääosin pistämällä huumeita käyttävien henkilöiden keskuudessa. Viruskannasta riippuen hepatiitti voi johtaa joko lievään, akuuttiin tai krooniseen tulehdustautiin.

Seksin välityksellä saadut hepatiittitartunnat ovat Suomessa hyvin harvinaisia, eikä hepatiitteja usein mielletäkään seksitaudeiksi. Hepatiittien testaus tapahtuu pääosin perusterveydenhuollossa. Hepatiitti B:n ja C:n testaaminen ja hoito ovat Suomessa maksuttomia. Hepatiitti A:n osalta tulevat maksettavaksi tavalliset julkisen terveydenhuollon terveyskeskus- ja poliklinikkamaksut.

Hepatiitti A:ta ja B:ta vastaan on olemassa rokote, jonka riskiryhmään kuuluvat voivat saada maksutta. Riskiryhmään kuuluvat muun muassa miehet, joilla on seksiä miesten kanssa. Rokote tulisi saada omalta terveysasemalta.

Hepatiitti C:hen on olemassa lääkitys, joka parantaa sen kokonaan. Hepatiittien tarttumistavat ovat moninaiset, tässä osiossa keskitytään hepatiittien tarttumiseen seksin välityksellä.

Miten hepatiitti tarttuu?

Hepatiitti A on voi tarttua anaaliseksissä ilman kondomia ja peräaukon nuolemisen yhteydessä, kun suuseksisuojaa ei käytetä.

Hepatiitti B voi tarttua emätin- tai anaaliyhdynnässä ilman kondomia tai suuseksissä ilman kondomia tai suuseksisuojaa.

Hepatiitti C voi tarttua seksin välityksellä tilanteissa, joissa elimistöön tai limakalvoille pääsee virusta sisältävää verta.

Miten hepatiitin tarttuminen ehkäistään?

Hepatiitteja ehkäistään kondomia ja suuseksisuojaa käyttämällä.

Mitkä ovat hepatiitin oireet?

Hepatiitti A: tartunta voi olla oireeton. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus, pahoinvointi, kuume ja vatsakipu sekä ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuus.

Hepatiitti B: tartunta on usein oireeton. Oireita voivat olla pahoinvointi, ripuli, oksentelu tai vatsakipu, ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuus, joskus myös lihas- tai nivelkipu. Pieni osa tartunnan saaneista jää viruksen kantajiksi, eli infektio kroonistuu.

Hepatiitti C: tartunta on useimmiten oireeton. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu, nivel- ja lihaskivut sekä ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus. Suurin osa tartunnan saaneista jää viruksen kantajiksi, eli infektio kroonistuu.

Miten hepatiitti todetaan?

Hepatiitti A testataan verikokeella, jos on A-hepatiittiin viittaavia oireita. Hepatiitti A:n voi sairastaa vain kerran elämän aikaa.

Hepatiitti B testataan verikokeella aikaisintaan 4 viikkoa mahdollisesta tartunnasta. Negatiivinen testitulos on luotettava 4 kuukautta riskitilanteesta.

Hepatiitti C testataan verikokeella aikaisintaan 8 viikkoa mahdollisesta tartunnasta. Negatiivinen testitulos on luotettava 6 kuukautta riskitilanteesta.

Miten hepatiittia hoidetaan?

Hepatiitti A

Hepatiitti A:han ei ole olemassa lääkitystä, vaan se paranee yleensä itsestään. Paranemisessa kestää viikoista muutamiin kuukausiin.

Hepatiitti A:han on olemassa rokote (kahden rokotteen sarja), joka antaa elinikäisen suojan A-hepatiittia vastaan. Rokote on riskiryhmille maksuton.

Hepatiitti B

Akuutti hepatiitti B parantuu yleensä itsestään. Pieni osa tartunnan saaneista jää viruksen kantajiksi, eli infektio kroonistuu. Kroonista tartuntaa ei voida parantaa, mutta oireita voidaan helpottaa lääkityksellä.

On olemassa rokote (kolmen rokotteen sarja), joka antaa elinikäisen suojan B-hepatiittia vastaan. Rokote on riskiryhmille maksuton.

Hepatiitti C

Hepatiitti C:hen on olemassa lääkehoito, joka parantaa sen kokonaan. Lääkityksen saa perusterveydenhuollon kautta ja se on maksuton.

HIV-infektion aiheuttaa ihmisen immuunikatovirus eli HI-virus. Jos HIV-infektiota ei hoideta, HI-virus heikentää elimistön puolustuskykyä vähitellen ja altistaa vaikeille infektioille.

Miten tarttuu?

• suojaamattomassa seksikontaktissa: emätin- ja anaaliyhdynnässä sekä suuseksissä
• veren välityksellä, esimerkiksi pistovälineiden yhteiskäytössä.
• äidiltä lapselle. Lapsi voi saada tartunnan hiv-positiiviselta äidiltään raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana, ellei äidillä ole hiv-lääkitystä.

Myös oireeton hiv-infektio tarttuu.

Hiv ei tartu arkipäivän kontakteissa. Tartuntaa ei voi saada kosketuksesta, halaamisesta, suutelusta, kättelystä tai astioiden, ruuan tai juoman välityksellä. Hiv ei myöskään tartu hyönteisen piston kautta.

Miten tarttuminen ehkäistään?

HIV-seksitartunnan voi estää käyttämällä kondomia koko yhdynnän ajan. Etenkin anaaliseksissä tulee kondomin kanssa käyttää joko vesi- tai silikonipohjaista liukuvoidetta.

Huumeiden käyttäjän tulisi käyttää puhtaita pistosvälineitä.

Hiv kuuluu raskauden aikana seulottaviin infektiotauteihin. Äitien raskaudenaikaisella lääkehoidolla estetään syntyvien lasten tartuntoja. Kun äidillä on toimiva HIV-lääkitys, lapsen riski saada tartunta on alle 0,5 %.

HIV-positiivisen säännöllinen ja toimiva HIV-lääkitys estää viruksen tarttumisen eteenpäin, eikä henkilö ole tartuttava suojaamattomassakaan seksikontaktissa. Satunnaisessa seksissä suositellaan silti kondomin käyttöä muiden sukupuolitautien välttämiseksi.

HIV-tartunnan varhainen toteaminen estää jatkotartuntoja, koska suurin osa tartunnoista saadaan henkilöltä, joka on itse tietämätön tartunnastaan.

HIV-altistuksen jälkeen aloitettu neljän viikon mittainen HIV-lääkitys (PEP, post exposure prophylaxis) ehkäisee tartuntoja tehokkaasti, kun se aloitetaan mahdollisimman pian, mielellään kahden tunnin ja viimeistään 72 tunnin sisällä altistustapahtumasta.

HIV-tartuntoja voidaan ehkäistä myös etukäteen käytettävällä estolääkityksellä (PrEP, pre-exposure prophylaxis). Estolääkkeenä käytetään kahden HIV-lääkkeen yhdistelmää, jota otetaan joko päivittäin tai erillisen ohjeen mukaan jaksoittain. PrEP-estolääkityksen teho on yli 90 %.

Estolääkitys edellyttää negatiivista HIV-testiä ennen aloitusta, lääkärin seurantaa, laboratoriokokeita ja sukupuolitautien testaamista noin kolmen kuukauden välein. Estolääkitys on julkisessa terveydenhuollossa käyttäjälleen ilmaista. Arvion estolääkkeen tarpeesta tekee useimmissa sairaaloissa infektio- tai sukupuolitauteja hoitava lääkäri.

Mitkä ovat oireet?

Alle puolet tartunnan saaneista saa noin 2−6 viikkoa tartunnan jälkeen ensioireita. Tämän niin sanotun ensitaudin oireina saattaa esiintyä muun muassa kuumetta, ihottumaa, päänsärkyä, ripulia ja lihaskipuja. Imusolmukkeet saattavat kasvaa ja aristaa.

HIV-infektio voi olla oireeton useita vuosia, joskus jopa yli vuosikymmenen. Vastustuskyvyn heikentyessä osalla potilaista alkaa esiintyä yleisoireita: laihtumista, ripulia, yöhikoilua, toistuvaa tai laajaa herpestä tai vyöruusua.

Miten todetaan?

Hiv-tartunta todetaan verestä vasta-ainetestillä.
Testiin kannattaa hakeutua, kun mahdollisesta tartuntatilanteesta on kulunut 1‒3 kuukautta. Negatiivinen testitulos on luotettava vasta 3 kuukauden kuluttua.

HIV-testiin kannattaa hakeutua herkästi vähäisenkin riskin perusteella. Jos testiin hakeudutaan vasta oireiden vuoksi, tartunta on usein edennyt jo pitkälle. HIV-testiä suositellaan myös aina, kun todetaan muu sukupuolitauti tai tuberkuloosi tai kun selvitellään vaikkapa epäselvää kuumeilua.

HIV-testiin tulee päästä helposti ja tarvittaessa myös anonyymisti. HIV-testejä tehdään terveyskeskuksissa, yksityisessä terveydenhuollossa ja sukupuolitautien poliklinikoilla. Myös kolmas sektori (esim. Hivpoint ja SPR:n Pluspiste) järjestää testausta.

Apteekeissa ja Hivpointin verkkokaupassa on myös saatavilla suomenkielinen CE-merkitty kotitesti, jonka positiivinen tulos varmistetaan terveydenhuollossa.

Miten hoidetaan?

HIV-infektiota hoidetaan yhdistelmälääkityksellä, johon kuuluu useimmiten 2–3 eri lääkettä. Lääkeyhdistelmä estää viruksen lisääntymisen ja laskee veren HI-viruspitoisuuden mittaamattoman matalalle tasolle. Näin elimistön puolustuskyky pääsee palautumaan. HIV-lääkitys pitää yllä puolustuskykyä tai palauttaa heikentyneen puolustuskyvyn HIV-infektion vaiheesta riippumatta.

HIV-infektioon ei ole parantavaa hoitoa. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin tehokkaasti estää viruksen lisääntyminen, tarttuminen ja taudin eteneminen aidsiin. HIV-tartunta ei yleensä lyhennä elinikää. Tartunnan saanut voi elää tavallista elämää, esimerkiksi perustaa perheen ja hankkia lapsia.

Lääkitys on elinikäinen. Lääkitys on käyttäjälleen maksuton. Suomessa elää yli 3 000 HIV-tartunnan saanutta. Yli 90 % on tietoisia tartunnastaan. Heistä 95 % käyttää lääkitystä ja 95 %:lla on hyvä hoitotulos, eli veren HI-viruspitoisuus on mittaamattoman matala.

Mikä AIDS

Jos HIV-tartuntaa ei todeta ja hoideta ajoissa, infektio etenee oireiseen AIDS-vaiheeseen, jolloin tartunnan saanut sairastuu niin sanottuihin opportunisti- eli pyrkyri-infektioihin tai tiettyihin virusten aiheuttamiin syöpiin, kuten Kaposin sarkoomaan.

Pyrkyri-infektioita esiintyy puolustuskyvyltään heikentyneessä elimistössä, ja niitä aiheuttavat epätavalliset taudinaiheuttajat.

Tällaisiin infektioihin kuuluvat muun muassa Pneumocystis-sienen aiheuttama, hitaasti kehittyvä keuhkokuume, tuberkuloosi tai ruokatorven hiivasieni-infektio. Oireet riippuvat siitä, mikä epätavallinen taudinaiheuttaja on päässyt heikentyneen puolustusjärjestelmän läpi.

Noin joka kymmenes tartunta todetaan vasta AIDS-vaiheessa. Suurin osa AIDS-sairauksiin sairastuneista pystytään parantamaan, mutta Suomessa menehtyy vuosittain 0–2 potilasta vaikeiden AIDS-vaiheen infektioiden vuoksi.

Nykyisen tehokkaan HIV-lääkityksen ansiosta suuri enemmistö HIV-tartunnan saaneista ei koskaan sairastu mihinkään AIDS-sairauteen tai saa muitakaan tartuntaansa liittyviä oireita.

On olemassa Suomessa harvinaisia, seksin välityksellä tarttuvia sairauksia, joita ei niiden harvinaisuuden vuoksi testata osana seksitautitestausta.

Näiden sairauksien kohdalla lääkäri tekee arvion niiden testauksen ja hoidon tarpeesta, kun oireet jatkuvat ja muut seksitaudit ja oireiden aiheuttajat on suljettu pois. Esimerkkejä tällaisista Suomesssa harvinaisista seksitaudeista ovat trikomoniaasi ja Mycoplasma genitalium.

Trikomoniaasi

Trikomoniaasi on loisen aiheuttama seksitauti, jonka oireita ovat esimerkiksi emättimen runsas, pahanhajuinen ja kupliva valkovuoto, jossa voi toisinaan olla verta, turvotus ja kutina alapäässä ja kivun tunne virtsatessa.

Trikomoniaasi on Suomessa nykyään erittäin harvinainen seksitauti, mutta muualla maailmassa hyvin yleinen. Noin 50 prosenttia kaikista trikomoniaasitartunnoista on täysin oireettomia.

Trikomoniaasia testataan ottamalla emättimen vuodosta näyte, joka tutkitaan mikroskoopilla. Henkilöiltä, joilla on penis, näytteitä ei yleensä oteta. Trikomoniaasi hoidetaan siihen tehoavalla antibiootilla, jonka määrää lääkäri. Trikomoniaasin osalta tulevat maksettavaksi tavalliset julkisen terveydenhuollon terveyskeskus- ja poliklinikkamaksut.

Mycoplasma genitalium

Mycoplasma genitalium on seksikontaktissa tarttuva bakteeri, joka voi aiheuttaa virtsaputken ja kohdunkaulan tulehdusta. Mycoplasma genitalium -bakteeri voi aiheuttaa klamydian kaltaisia oireita, kuten kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta, poikkeavaa valkovuotoa tai veristä tiputteluvuotoa ja limavuotoa peniksen virtsaputken suulta. Sen on epäilty aiheuttavan myös sisäsynnytintulehduksia. Tartunta voi myös olla oireeton.

Mycoplasma genitalium testataan virtsasta tai kohdunkaulan kanavasta ja sitä hoidetaan siihen soveltuvalla antibiootilla, jonka määrää lääkäri. Mycoplasma genitaliumin osalta tulevat maksettavaksi tavalliset julkisen terveydenhuollon terveyskeskus- ja poliklinikkamaksut.