Vanhemmille

Tieto lapselle tai nuorelle siitä, miksi hän tarvitsee sairaalahoitoa ja mitä sairaalassa tapahtuu, auttaa sekä lasta tai nuorta että vanhempia valmistautumaan tuleviin tapahtumiin.

Vanhemmat voivat helpottaa lapsen tai nuoren sopeutumista sairaalahoitoon osoittamalla lapselle tai nuorelle hyväksyvänsä sairaalaan menon. Vanhemmat saattavat olla huolissaan, jopa peloissaan, saatuaan tiedon sairaalaan menosta. Lapset tai nuoret aistivat herkästi vanhempien tunteet, vaikka niitä ei näyttäisikään. On tärkeää, että käsittelette tulevaa tapahtumaa yhdessä.

Se, miten lasta valmistetaan sairaalaan menoon, riippuu hänen iästään ja kehitystasostaan. Vanhemmat tuntevat parhaiten oman lapsensa ja hänen suhtautumisensa sairaalaan tuloon.

• Pienet vauvatkin aistivat vanhempiensa tunteet. Vanhemmat voivat valmistaa vauvaa sairaalaan menoon juttelemalla hänelle siitä.
• Leikki-ikäisille on parasta kertoa asiasta muutamaa päivää ennen sairaalaan tuloa.
• Koululaiset tarvitsevat enemmän aikaa asian käsittelemiseen.
• Nuorten tulisi saada tietoa heti, kun asiasta on päätetty.

 

• Kerro lapsellesi yksinkertaisesti, miksi hänen täytyy mennä sairaalaan ja mitä siellä tapahtuu. Käytä sanoja, joita lapsesi ymmärtää.
• Rohkaise lasta tai nuorta tekemään kysymyksiä ja vastaa niihin rehellisesti. Näin säilytät lapsen luottamuksen.
• Älä lupaa asioita, joiden toteuttamisesta et ole varma.
• Älä lupaa lapselle kivuttomuutta vaan kerro, että kipua voidaan lievittää monin keinoin.
• Kerro kuinka kauan sairaalassaolo arviolta kestää ja kuinka joku perheenjäsen voi olla lapsen tai nuoren seurana.
• Anna lapselle myönteinen kuva sairaalasta. Kerro, että lääkärit ja hoitajat auttavat, eikä kukaan tahallaan satuta lasta. Varmista, ettei lapsi kuvittele sairaalaan joutumisen olevan rangaistus jostakin.
• Sairaalasta kertovat lastenkirjat tekevät sairaalaa lapselle tutummaksi ja vähemmän pelottavaksi. Lukekaa niitä yhdessä.
• Sairaalaan on hyvä ottaa mukaan muutamia tärkeitä esineitä, oma nukke, nalle tai muu tuttu ja turvallinen esine.

Vauvat (0–8 kk)

Vauvan kehitykselle on tärkeää läheinen vuorovaikutus. Vauva tarvitsee sairaalassa vanhempiaan lähelle. Hän pystyy ottamaan vastaan hoivaa ja lohdutusta myös muilta ihmisiltä. Hoitajat voivat olla hänelle avuksi sairaalassa silloin, kun vanhemmat eivät ole paikalla. Eron jälkeen vauva voi ilmaista vanhemmilleen ikäväänsä kiukuttelemalla tai torjumalla. Hän tarvitsee silloin erityisen paljon läheisyyttä ja hoivaa.

Taaperot (8kk–2-vuotiaat)

Tämän ikäiselle ero vanhemmista on usein vaikeaa. Hän vierastaa uusia ihmisiä ja paikkoja. On tärkeää kertoa hoitajille, miten lapsi yleensä käyttäytyy ja millä tavalla häntä voidaan lohduttaa. Jo alle 2-vuotiaan lapsen kanssa on hyvä leikkiä kotona sairaalaan tuloa ja siellä oloa esimerkiksi nuken avulla.

Leikki-ikäiset (3–6-vuotiaat)

Lapsen saattaa olla vaikea hyväksyä sairaalaan tuloa. Leikki-ikäisen mielikuvitus on vilkas. Hänellä voi olla myös pelottavia mielikuvia sairaalasta. Kerro joitakin päiviä etukäteen, miksi sairaalaan täytyy mennä. Kerro yksinkertaisesti leikin avulla mitä siellä tehdään. Hyviä apuvälineitä ovat nuket, lääkärileikkivälineet ja sairaala-aiheiset lastenkirjat. Anna lapsen ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan ja keskustele niistä hänen kanssa. Asioiden kertaamisesta on lapselle hyötyä.

Kouluikäiset (7–11-vuotiaat)

Yli 7-vuotias lapsi ymmärtää enemmän sairaalaan menon syistä. Hän saattaa olla huolestunut taitojensa menettämisestä sekä erilaisuudesta ikätovereihinsa verrattuna (esimerkiksi kipsi, muutokset ulkonäössä). Kerro noin viikkoa tai paria ennen, mitä sairaalassa tapahtuu. Anna aikaa keskustelulle, kysymyksille, leikille ja tunteille.

Nuoret

Jo 12-vuotias ymmärtää suhteellisen paljon omasta kehostaan ja sen toiminnasta. Nuoren tulisi saada vaikuttaa hoitoaan koskeviin päätöksiin. Moni nuori haluaa olla itsenäinen, mutta sairastumisen yhteydessä hän saattaa tarvita paljon tukea. Keskustele nuoren kanssa ja kysy, millaista apua ja tukea hän toivoo sairaalassaoloaikana. Kunnioita nuoren yksityisyyttä ja rohkaise nuorta keskustelemaan myös kahden kesken hoitohenkilökunnan ja lääkärin kanssa asioista, jotka askarruttavat häntä. Kysymyksiä voi kirjoittaa paperille muistia helpottamaan.