Neurologia

Neurologian poliklinikalla tutkimme ja hoidamme neurologisia sairauksia kuten MS-tautia, epilepsiaa, liikehäiriösairauksia, aivoverenkiertohäiriöitä ja lihassairauksia. Tuemme myös potilaita ja heidän perheitään muuttuneessa elämäntilanteessa. Hoitoon pääset lääkärin lähetteellä tai osastohoitojakson jälkeen. Poliklinikalla toimivat lisäksi botuliinitoksiinipoliklinikka, liikehäiriöpoliklinikka sekä neurologisten sairauksien asiantuntijasairaanhoitajat.

Neurologian osasto A42 tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja neurologisten sairauksien ehkäisyssä, diagnostiikassa, hoidossa ja akuuttivaiheen kuntoutuksessa.
Valtaosa potilaista tulee osastolle ennakoimattomasti päivystyspoliklinikalta, päivystysosastolta, teholta, muilta osastoilta tai muista sairaaloista. Murto-osa potilaista tulee ennakoidusti eli kutsuttuina osastolle. Osastolle tulevista neurologisista potilaista joka viidennen potilaan alku- eli akuuttihoito tapahtuu teholla.
Osastolla on 20-24 vuodepaikkaa. Osaston potilashuoneet ovat yhden tai kahden hengen huoneita, jotka ovat valoisasti ja modernisti remontoidut. Osastolle ei saa tuoda kukkia eikä tekokukkia.

Hengityshalvausyksikön vastuulle kuuluvat sairaanhoitopiirin alueella asuvat aikuiset, jotka ovat saaneet hengityshalvauspotilaan statuksen. Yksikkö järjestää hengityshalvausstatuksen saaneelle potilaalle hoidon ja palvelut kotona tai hoitolaitoksessa sekä sairaalassa.
Hengityshalvausyksikkö koordinoi moniammatillisesti potilaiden hoitoa ja palveluita. Yksikkö vastaa kotihoitosuunnitelmien arvioinnista ja laatimisesta yhteystyössä hengityshalvauspotilaan, hänen läheistensä ja henkilöstön kanssa. Vammaispalveluiden kanssa yhteistyössä järjestetään vuoden 2025 alkaen uusien hengityshalvauspotilaiden hoito, ja siirtymänajan jälkeen myös nykyisten hengityshalvauspotilaiden hoito.

Aivovamma on tapaturmaisesti, päähän kohdistuneen ulkoisen voiman seurauksena syntynyt vamma. Suurin osa aivovammoista tulee liikenneonnettomuuksien sekä putoamisten ja kaatumisten seurauksena. Myös tapaturmat koneiden ja laitteiden kanssa sekä pahoinpitelyt voivat aiheuttaa aivovamman.

Aivovamma syntyy, kun päähän kohdistuu isku, joka vaurioittaa aivokudosta. Aivokudokseen syntyy ruhjeita, verisuonivaurioita, venymiä ja repeytymiä. Pään sisäisiä vaurioita voi syntyä, vaikka kallon luut eivät vahingoittuisikaan.

Oireet

Aivovammaan voi liittyä monenlaisia sekä fyysisiä että psyykkisiä jälkioireita. Niiden luonne ja vaikeusaste riippuvat vaurion sijainnista ja laajuudesta, ja vaikutukset ovat aina hyvin yksilöllisiä. Aivovamma voi aiheuttaa mm. muutoksia käyttäytymisessä ja tunne-elämässä, tarkkaavuuden ongelmia, väsyvyyttä, aloitekyvyttömyyttä, muistihäiriöitä, vaikeuksia itse tunnistaa vamman aiheuttamia oireita ja muutoksia, halvausoireita, tasapainon ja liikkeiden yhteistoiminnan vaikeuksia, näkökenttäpuutoksia ja kommunikaatiovaikeuksia.

Kuntoutus

Aivovamman saanut henkilö tarvitsee pitkäkestoista kuntoutusta. Kuntoutus tapahtuu yhteistyössä vammautuneen, perheen ja moniammatillisen työryhmän kanssa. Vammautuminen koskettaa aina koko perhettä. Perheen ja läheisten merkitys on keskeinen: tukena ja ymmärtäjänä, myös kuntoutuksen tavoitteisiin kannustajana. Kuntoutuksella pyritään palauttamaan ja lieventämään häiriytyneitä toimintoja ja korvaamaan kadonneita taitoja. Aivovammasta kuntoutuminen on pitkäkestoista ja monivaiheista.

Jatkohoito

Jatkohoitonne tapahtuu hoitavan lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti.

Aivohalvaus on aivokudoksen vaurioitumisesta johtuva aivojen toimintahäiriö. Sen syynä on aivoverenkiertohäiriö, joka voi aiheuttaa aivoverisuonitukoksesta tai aivoverenvuodosta.

TIA-kohtaus

TIA- kohtauksella tarkoitetaan ohimenevää aivoverenkierron häiriötä. Tällöin jonkun aivovaltimon verenkierto ohimenevästi heikkenee tai loppuu, mutta niin lyhyeksi aikaa, että pysyvää vauriota (aivoinfarktia) ei ehdi syntyä.

Aivoinfarkti

Aivoverisuonitukoksen tärkeä syy on verisuonten kovettuminen ja ahtautuminen. Ahtautuneeseen suoneen syntyvä tukos estää verenkierron, jonka vuoksi tietty kudosalue jää ilman happea. Aivojen hermosolukko ei kestä hapenpuutetta, vaan se vaurioituu pysyvästi lyhyessä ajassa.

Aivoverenvuoto

Aivoverenvuodossa verisuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivoaineen sisään (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV). SAV:n aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon synnynnäisen pullistuman (aneurysman) repeäminen.

Oireet

Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa pysyviä tai ohimeneviä halvausoireita raajoissa, näkökenttäpuutoksia tai häiriöitä korkeammissa aivotoiminnoissa, esimerkiksi kielellisissä kyvyissä, hahmotuksessa ja muistissa. Seuraukset ovat yksilöllisiä. Toimintakyvyn häiriöt ovat erilaisia riippuen siitä, kummalla puolella aivoja vaurio sijaitsee. Aivot säätelevät ihmisen toimintaa ja siksi aivohalvauksen aiheuttama vaurio vaikuttaa monin tavoin sairastuneen fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin toimiin. Aivohalvaus vaatii kiireellistä hoitoa ja nopeaa hoitoon hakeutumista, yhteys yleiseen hätänumeroon 112.

Kuntoutus

Kuntoutus on pitkäaikainen tapahtuma. Kuntoutuksella pyritään aivokudosvaurion aiheuttaman toiminnanvajavuuden korjaamiseen. Kuntoutuksella opetetaan muovautuvalle hermoverkolle ne toiminnot, jotka sen tulisi korvata. Suomessa elää noin 82 000 aivoverenkiertohäiriöön sairastunutta ja noin 14 600 henkilöä sairastuu vuosittain.

Riskitekijät

Riskitekijöiden hoito ja ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Riskitekijöinä kohonnut verenpaine, tupakointi, tyyppi 2 diabetes, sairastettu TIA-kohtaus, korkea verenkolesterolipitoisuus, runsas alkoholinkäyttö ja liikalihavuus.

Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on tuntemattomasta syystä johtuva harvinainen sairaus, jossa liikehermoratojen rappeutumisen seurauksena tahdonalainen lihaksisto heikkenee ja surkastuu. Sairaus etenee hyvin yksilöllisesti. Yleisin sairastumisikä on 40-70 vuotta. ALS ei tartu ja voi olla joskus suvuttainen. Suomessa on noin 500 ALS – sairautta sairastavaa.

Oireet

Sairaus alkaa yleensä raajojen lihasten heikkoutena, kömpelyytenä, jäykkyytenä ja väsyvyytenä. ALS voi alkaa myös nielunalueelta puhumisen tai nielemisen vaikeutena. Pieniä lihasnykäyksiä esiintyy raajoissa ja vartalolla. Vajaalla puolella ALS-potilaista sairaus voi vaikuttaa myös älyllisiin toimintoihin.

Kuntoutus

Varhain alkava kuntoutus auttaa sairastunutta säilyttämään toimintakykynsä mahdollisimman pitkään. Erilaisin terapioin, apuvälinein ja sairastuneelle yksilöllisesti suunniteltavin avustusjärjestelyin helpotetaan arkista selviytymistä. Sairauden etenevän luonteen vuoksi tarpeet on kartoitettava aika ajoin uudestaan.

Lääkitys

Toistaiseksi ALS:iin ei ole parantavaa lääkehoitoa. Sairauteen on saatavissa Rilutek-nimistä lääkettä, joka voi hidastaa joillakin potilailla sairauden kulkua.

Jatkohoito

Psyykkistä tukea voi saada oman paikkakunnan terveyskeskuksesta. Jatkohoito tapahtuu Teillä hoitavan lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti.

Botuliinia käytetään dystonian hoitoon. Dystonia on neurologisiin sairauksiin kuuluva liikehäiriösairaus, jonka syynä on tahdonalaisia liikkeitä säätelevien aivoalueiden toimintahäiriö. Dystonian perussyytä ei tunneta. Dystonia voi aiheuttaa virheasentoja, liikkeiden hitautta tai epäsuhtaisuutta. Oireina voi olla vapina, lihaskramppeja ja / tai kipua. Oireita voi olla yhdessä tai useammassa lihaksessa kasvojen ja silmiä ympäröivien lihasten alueella. Usein oireisto on enemmän kaulalla ja hartiaseudussa. Botuliinia voidaan käyttää lihasjäykkyyden lievittämiseen myös muissa neurologisissa sairauksissa ja vammojen jälkitiloissa, joihin liittyy jäykkyyttä, kireyttä ja kipua.

Liiallisesti toimivaan lihakseen pistetty botuliini estää lihaksen supistumiskäskyn hermolihasliitoksessa ja lihaksen voima heikkenee. Lihasten rentoutuessa häviää ensimmäisenä lihaskipu ja tämän jälkeen korjaantuu myös virheasento. Lääkäri määrittää tarvittavan botuliiniannoksen. Kuhunkin lihakseen voidaan yhdellä hoitokerralla antaa ruiskeita useampaan kuin yhteen kohtaan.

Silmäluomeen tai kasvoihin annettujen ruiskeiden vaikutus alkaa yleensä kolmen päivän kuluessa. Vaikutus on tehokkaimmillaan 1-2 viikon kuluttua hoidosta. Niskaan / hartioihin annettujen ruiskeiden vaikutus alkaa yleensä kahden viikon kuluessa. Vaikutus on tehokkaimmillaan noin kuuden viikon kuluttua hoidosta. Hoidon vaikutus kestää noin kolme kuukautta, minkä jälkeen hoito voidaan tarvittaessa uusia. Annosta voidaan suurentaa seuraavilla hoitokerroilla, jos ensimmäistä annosta ei pidetä riittävänä.

Botuliinia käytetään kroonisen migreenin estohoitoon. Tämä tarkoittaa sitä, että päänsäryn lopettamisen sijaan lääkkeellä pyritään vähentämään päänsärkypäivien määrää ja parantamaan kroonista migreeniä sairastavien elämänlaatua.

Haittavaikutukset

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös botuliinilla voi olla haittavaikutuksia. Haittavaikutukset ilmenevät yleensä muutaman päivän kuluessa ruiskeen antamisesta ja kestävät noin kaksi viikkoa. Kuten kaikkien pistosten annon yhteydessä, pistoskohdassa voi esiintyä kipua ja mahdollisesti mustelmia. Pistoksen jälkeen voi olla myös kuumetta ja flunssan kaltaisia oireita.

Silmäluomeen ja kasvoihin annettavat ruiskeet

yläluomen roikkuminen, silmänpinnan lievä tulehdus, vaikeus sulkea silmä kokonaan, tavallista runsaampi kyynelvuoto ja ärsytys, silmien kuivuminen, sekä silmäluomien pehmytkudoksiin tulee helposti mustelmia.

Niskaan ja hartioihin annettavat ruiskeet

nielemisvaikeudet, pistoskohdankipu, niskan lihasheikkous sekä yleinen heikkouden tunne.

Raajojen lihaksiin annettavat ruiskeet

pistoskohdan mustelmat, verenvuodot tai polttelu pistoskohdassa, lihasheikkous sekä pahentunut lihasjännitys. Ylläluetellut haittavaikutukset voivat vaihdella lievistä vakaviin. Kerro lääkärillesi myös muista mahdollisista tekijöistä, jotka mielestäsi huonontavat oloasi.

Hoidon kesto

Hoito toistetaan tavallisesti muutaman kuukauden välein, lääkärin kanssa sopien.

Oppaat

Dystonia: tietoa sairastuneille ja hoitohenkilökunnalle
Sinulle, jolle on määrätty BOTOX-hoitoa.
Xeomin®, potilastiedote
Tiedote potilaille joille määrätty Botox®-valmistetta kroonisen migreenin oireiden vähentämiseen

Parkinsonin tauti on etenevä sairaus, joka haittaa lähinnä liikkumista ja lihastoimintaa. Oireet aiheutuvat pääasiallisesti tietyissä aivojen osissa syntyvästä dopamiini-nimisen välittäjäaineen vähitellen kehittyvästä puutoksesta. Dopamiinimäärän väheneminen saa hermosolut tuottamaan hallitsemattomasti impulsseja, jolloin potilas ei pysty ohjaamaan tai hallitsemaan liikkeitään normaalisti.

Hoito

Parkinsonin tautiin ei ole olemassa parantavaa lääkettä, mutta monet saatavilla olevat hoitomuodot lieventävät taudin oireita. Lääkehoidon tarkoituksena on korjata aivojen dopamiinivajausta ja siitä johtuvaa puutteellista viestien siirtymistä hermosoluista toiseen. Sairastuminen Parkinsonin tautiin tarkoittaa sitä, että joudut käyttämään todennäköisesti koko elämäsi ajan lääkitystä. Lääkitys on aina yksilöllinen.

Useimmat lääkkeet annetaan suun kautta ja niiden teho saattaa huonontua ajan mittaan. Duodopa-hoito on pitkälle edennyttä Parkinsonin tautia sairastaville tarkoitettu lääke, joka annostellaan suoraan suoleen.

Duodopa-hoito

Duodopa-geeli on tarkoitettu annettavaksi jatkuvasti suoleen erityisellä kannettavalla pumpulla suoraan pohjukaissuoleen tai tyhjäsuolen yläosaan niin sanotun PEG-letkun kautta. Duodopa-geeli on pakattu pieneen kasettiin, josta kannettava pumppu pumppaa lääkkeen letkun kautta ohutsuoleen. Kannettavaan pumppuun ohjelmoidaan yksikölliset annokset. Duodopa-infuusio on tarkoitettu pidettäväksi koko hereilläoloajan. Duodopa-hoito mahdollistaa levodopan tasaisen lääkepitoisuuden elimistössä, mikä auttaa hillitsemään taudin oireita eli liikehäiriöitä ja motorisia tilanvaihteluita.

Aktiivista elämää

Kun Duodopa-hoidon vaikutus omalla kohdallasi tulee tutuksi ja laitteen käyttö alkaa tuntua helpommalta, voit ehkä palata joidenkin rakkaiden harrastustesi pariin.

Jatkohoito

Ennen hoidon aloitusta tapaat vielä asiantuntijasairaanhoitajan neurologian poliklinikalla. Hoito aloitetaan A42 neurologian ja hematologian osastolla erikseen sovittuna ajankohtana. Muuten jatkohoito tapahtuu hoitavan lääkärisi tekemän suunnitelman mukaisesti.

Dystonia on aivojen liikesäätelyn häiriö. Dystoninen liikehäiriö voi kohdistua mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään: koko vartalon lihaksiin, tiettyyn lihakseen tai lihasryhmään tai toiselle puolelle kehoa. Dystonian oireet ilmenevät tahdonalaisissa lihaksissa. Joissakin lihaksissa tai lihasryhmissä tapahtuu tahdosta riippumattomia, toistuvia ja nykiviä liikkeitä, tai lisääntynyt lihasjänteys aiheuttaa pysyviä virheasentoja. Kyseessä on siis aivoperäinen liikehäiriö, jonka syytä ei vielä tunneta.

Servikaalinen dystonia

Servikaalinen dystonia eli spasmodinen tortikollis on niskan ja hartioiden alueen liikehäiriö. Se on dystonioista yleisin. Oireet voivat alkaa missä iässä tahansa, mutta useimmiten ne ilmaantuvat 30–40 vuoden iässä. Lihasten virheellisen toiminnan vuoksi pää voi kiertyä tai kallistua toiselle sivulle tai kallistua eteen- tai taaksepäin.

Käden dystonia

Käden dystonia on paikallinen dystonia, jossa käden ja käsivarren lihasten toimintahäiriö tai kramppi estää tietyn toiminnon, esimerkiksi kirjoittamisen, soittamisen tai muun toistuvan käden liiketoiminnon.

Blefarospasmi

Blefarospasmi on silmiä ympäröivien lihasten liikehäiriö. Sen varhaisia oireita ovat silmien kuivumisen tunne, tihentyvä silmien räpyttely ja siristely sekä vaikeus pitää silmiä auki varsinkin kirkkaassa valossa.

Oromandibulaarinen dystonia

Oromandibulaarinen dystonia tarkoittaa liikehäiriötä suun ja leuan alueen lihaksissa. Suu avautuu pakonomaisesti tai suuta on vaikea avata ja syöminen ja puhuminen voi siksi vaikeutua.

Hoitomuodot

Koska dystonisten oireiden tarkka syy on tuntematon, parantavaa hoitoa ei vielä tunneta. Hoitojen avulla siis lievitetään oireita. Ainoa tällä hetkellä tehokas lääketieteellinen hoito on botulinumtoksiini yliaktiiviseen lihakseen ruiskutettuna. Botulinumtoksiini heikentää yliaktiivisen lihaksen toimintaa. Rentouttavat ja kipua lievittävät lääkkeet ovat myös osa hoitoa. Lääkkeistä saatava apu vaihtelee johtuen sairauden aiheuttamien oireiden yksilöllisyydestä. Dystoniaa hoidetaan myös fysioterapialla. Fysioterapian päätavoitteena on työ- ja toimintakyvyn säilyminen ja paraneminen. Tarkoituksena on ehkäistä ja hoitaa sairaudesta aiheutuneet tuki- ja liikuntaelinvaivat.

Etelä-Pohjanmaan Dystonia-kerho
puh. 040 036 0654

Suomen Dystonia-yhdistyksen vertaistukipuhelin
Maanantaisin ja torstaisin klo 13–16, puh. 045 131 7105
Yleistynyt dystonia ja DBS-hoito puh. 045 131 7125

Suomen Dystonia-yhdistys
Soittoaika maanantaisin klo 10–12 ja torstaisin klo 18–20. Puh. 040 764 0908

Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Epilepsian perussyitä ei aina saada selville perusteellisista tutkimuksista huolimatta. Taustalla olevia syitä saattavat olla aivoverenkiertohäiriöt, aivokasvaimet, aivovamma, aivotulehdukset, verisuonien epämuodostumat, ohimennyt hapenpuute ja aivojen kehityshäiriöt. Epilepsia ei ole este työssäkäynnille, perheen perustamiselle eikä harrastuksille. Epilepsia ei tartu.

Oireet

Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajunnan häiriöt, kouristelu, aistihäiriöt ja käyttäytymisen häiriöt. Kohtauksille altistavia tekijöitä voivat olla väsymys, ylirasitus, syömättömyys, kuume, infektiot, vilkkuvat valot ja alkoholi.

Hoitomuodot

Tärkeimmät hoitomuodot ovat lääkitys ja säännölliset elämäntavat. Yleensä lääkkeitä joudutaan käyttämään useita vuosia, joskus koko eliniän ajan. Suurin osa epilepsiaa sairastavista saadaan lääkehoidolla kohtauksettomaksi. Hoidon perustana on säännöllinen, pitkäaikainen lääkitys ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen.

Ajokielto

Epilepsiakohtauksen saaneelle määrätään ajokielto yleisen ohjeen mukaan. Ajokielto perustuu lakiin. Kun uusi epilepsiadiagnoosi asetetaan, ajokielto kestää vuoden.

Osallistu aktiivisesti hoitoosi

• Osallistu aktiivisesti hoitoosi ja vältä kohtauksille altistavia tekijöitä.
• Puhu avoimesti sairaudestasi, jotta kanssaihmiset osaavat auttaa sinua mahdollisten kohtausten tullessa.
• Hanki riittävästi tietoa epilepsiasta.

Jatkohoito

Jatkohoito tapahtuu Teillä hoitavan lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti.

Eri ihmiset kokevat kivun eri tavoin. Tulkitsemme kipua yksilöllisesti, omista lähtökohdistamme. Tästä syystä kukaan ulkopuolinen ei voi luotettavasti arvioida kipujemme määrää, eikä kyseenalaistaa niitä. Kipukokemus syntyy kipuärsykkeen kulkiessa ääreishermostosta selkäytimen kautta aivoihin. Aistimme samalla kivun ominaisuuksia, kuten sen voimakkuuden ja paikan. Kipukokemuksiin liittyy usein myös eriasteisia tunnetiloja.

Kivun kolme tyyppiä

Kipua tunnistetaan kolme eri tyyppiä. Ne voivat esiintyä myös yhtäaikaisesti.

• Kudosvauriokivussa kipua aistivat hermopäätteet reagoivat johonkin ärsykkeeseen, joka voi olla aiheuttamassa kudosvaurion.
• Hermovauriokipu aiheutuu kipua aistivan ja välittävän hermojärjestelmän vauriosta. Syy voi olla ääreishermostossa tai keskushermostossa.
• Lisäksi kipua voi esiintyä, vaikka mitään selittävää kudos- tai hermovauriota ei löydetä.

Kipu liittyy enemmän tai vähemmän moniin neurologisiinkin sairauksiin. Kun kivun aiheuttajaa hoidetaan tai etsitään, on syytä samalla hoitaa myös itse kipua.

Hoito

Kivun fyysisten ja psyykkisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi on tärkeää aloittaa kivun hoito mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja tehokkaasti. Tällä pystytään välttämään myös kivun pitkittyminen. Kipu lisää stressihormonin tuotantoa, heikentää kudosten paranemista, altistaa infektioille ja heikentää vastustuskykyä.

Lääkkeettömiä hoitomuotoja on mm. lepo, asennonvaihdot, kylmä- tai lämpöpakkaukset sekä fysikaaliset hoidot. Kipua ei saa jättää hoitamatta. Oikealla lääkevalinnalla on potilaan kannalta ratkaiseva merkitys. Lääke valitaan kiputyypin mukaan.

Kipua ei pidä hyväksyä asiaankuuluvana. Ilmoita kivun tuntemuksesi aina, koska se ei välttämättä näy päällepäin. Pyydä lääke ajoissa ja ilmoita onko siitä apua tai mahdollisia sivuvaikutuksia. Välillä on hyvä ottaa lääke säännöllisesti jonkin aikaa. Ei ole syytä olla ottamatta lääkettä lääkkeeseen tottumisen pelossa. Jos kipua ei kohtuullisessa ajassa saada hallintaan lääkehoidoilla ja muilla yksinkertaisilla menetelmillä, tulee ajoissa harkita erikoistekniikoiden kuten puudutusten käyttöönottoa.

Joskus kivusta voi tulla pitkäaikainen seuralainen. Turhia pelkoja voi poistaa hankkimalla tietoa kivun syntymekanismista ja hoitomahdollisuuksista. Oman kehon kuunteluakaan ei pidä unohtaa. Se on helppo tapa oppia vähitellen, mikä kipuun auttaa.

Lääkäri tietää kivusta eniten. Häneltä saat tietoa siitä, mikä kipuun auttaa parhaiten. Samoin sairaanhoitaja ohjaa sinua kivun hoidossa.

Lihassairaudet ovat harvinaisia neurologisia ja usein perinnöllisiä sairauksia. Erilaisia diagnooseja on tunnistettu maailmalla yli 800. Arvion mukaan noin 10 000 suomalaista sairastaa lihassairautta.

Sairauksissa on kysymys lihasten ja hermoston toiminta- tai yhteistyöhäiriöistä. Häiriö voi olla lihassolussa, liike- tai ääreishermosolujen tai hermolihasliitoksen toiminnassa. Lihassairauksien diagnostiikassa pyritään aina täsmädiagnoosin asettamiseen.

Lihassairaus ei aina edes näy päällepäin, mutta sairaus voi olla myös vaikeasti vammauttava. Lihassairaudet ilmenevät yksilöllisesti ja ovat yleensä luonteeltaan eteneviä. Useimpiin lihassairauksiin ei ole olemassa lääkehoitoa. Kuntoutuksella pyritään potilaan mahdollisimman hyvään toimintakykyyn.

Migreeni on kohtauksittain toistuva vaikea päänsärky, jonka oireet kestävät muutamasta tunnista muutamaan päivään. Migreeniin liittyy usein myös pahoinvointia ja oksentelua, voimakasta väsymystä ja joskus ärtyneisyyttä sekä herkkyyttä valolle, melulle ja voimakkaille hajuille. Kohtausten välillä sen sijaan ei esiinny minkäänlaisia oireita. Migreeni on varsin yleinen sairaus: noin 10 % väestöstä kärsii siitä ja sitä esiintyy kaikenikäisillä ihmisillä. Kuitenkin naisilla se on 2–3 kertaa yleisempää kuin miehillä.

Oireet

Migreenisärky on usein toispuoleista, yleensä pään etuosissa ja silmänseudussa esiintyvää jyskyttävää, sykkivää päänsärkyä, joka pahenee liikkuessa ja ponnistellessa. Migreeni voi myös alkaa niskasta ja esiintyä takaraivolla. Kohtaukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä ja niiden voimakkuus, kesto ja toistumistiheys vaihtelevat eri ihmisillä: toiset joutuvat kohtauksen aikana vuodelepoon ja toisia haittaa vain hetkellinen näön sumeneminen.

Migreeni luokitellaan auralliseen ja aurattomaan migreeniin. Aura on kohtauksen esioire: se voi olla selittämätön tunne tai aistimus, joka varoittaa uuden kohtauksen alkamisesta. Aurallisessa migreenissä tavallisin auraoire on näköhäiriö, jolloin osa näkökenttää voi sumentua, näkökenttään voi ilmestyä välkkyviä valoja ja värejä, tuikkivia tähtiä tai sahalaitakuvioita. Auraton migreeni alkaa suoraan kivulla, ilman selvää ennakkovaihetta.

Lääkehoito

Kohtauksia hoidetaan ottamalla lääke migreenikohtauksen alettua päänsäryn ja muiden oireiden helpottamiseksi.

Ennaltaehkäisy

Lääkettä otetaan päivittäin ja tällä pyritään estämään kohtausten ilmaantuminen. Migreenipäänsärkyä voi parhaiten hoitaa välttämällä niitä tekijöitä, jotka laukaisevat särkykohtauksen. Migreenikohtauksen voivat laukaista:

• stressi
• hormonaaliset muutokset
• epäsäännöllinen ruokailu
• liika nukkuminen
• väsymys
• tietyt kemialliset aineet
• päävammat
• voimakas valo
• fyysinen rasitus
• säätilan muutokset
• alkoholi
• ruoka-aineista erityisesti suklaa
• rasvaiset ruuat
• kahvi
• tee
• vehnätuotteet
• kala ja äyriäiset

Jatkohoito

Jatkohoito tapahtuu hoitavan lääkärisi tekemän suunnitelman mukaisesti.

MS-tauti eli multippeliskleroosi on yksi yleisimmistä keskushermoston sairauksista. Isot aivot, pikkuaivot, selkäydin ja niitä toisiinsa liittävä aivorunko muodostavat yhdessä keskushermoston. Aivoissa ja selkäytimessä on miljoonia hermosoluja, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja kehon eri osiin. Tieto siirtyy hermoissa sähköisesti. MS-taudin oireet aiheutuvat joko suoranaisesta hermokudoksen vauriosta (demyelinaatio ja aksonivaurio) tai kemiallisten tulehdusvälittäjäaineiden vaikutuksesta hermosoluihin.

MS-tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 250 henkilöä. MS-taudin aiheuttajaa ei täysin tunneta. Moni tekijä yhdessä saa aikaan sairauden puhkeamisen. Tauti ei ole varsinaisesti perinnöllinen eikä tartu. Suomessa arvioidaan olevan noin 9000 MS-tautia sairastavaa henkilöä.

Oireet

MS-taudin oireet ovat hyvin yksilölliset. Erilaiset oireet johtuvat hermosoluvaurioista keskushermoston eri kohdissa. Tavallisia oireita ovat voimattomuus, normaalia nopeampi uupuminen työssä, erilaiset tuntohäiriöt, kuumotus, pistely, vaihtelevat tasapainovaikeudet ja virtsanpidätysongelmat. Kuumuus saattaa pahentaa väliaikaisesti sairauden oireita.

Hoitomuodot

MS-taudin hoito on aktiivista, vaikka tällä hetkellä ei ole olemassa parantavaa lääkehoitoa. Monet saatavilla olevat hoitomuodot lieventävät taudin oireita ja muuntavat taudin luonnollista kulkua. Moniin oireisiin pystytään vaikuttamaan kuntoutuksella ja lääkityksellä. Tärkeää on tulehdussairauksien ennaltaehkäisy ja hoito. Tulehdusten hoito tapahtuu ensisijaisesti terveyskeskuksessa.

MS-tautia sairastava voi vaikuttaa hyvinvointiinsa terveillä elämäntavoilla. Erityisesti monipuolisen ruokavalion ja liikunnan merkitys itsehoidossa on keskeinen.

Jatkohoito

Jatkohoito tapahtuu hoitavan lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti. Jos sinulle tulee sairauden oirejakso (shuubi), ota yhteyttä hoidostasi vastaavaan yksikköön.

Etelä-Pohjanmaan neuroyhdistys
puh. 06 412 0100

Neuroliitto ry
puh. 02 439 2111

Muistisairaudella tarkoitetaan muistitoimintojen ja henkisten kykyjen heikentymistä, joka aiheuttaa suorituskyvyn huonontumista verrattuna henkilön aikaisempaan tasoon. Tämä vaikeuttaa henkilön itsenäistä sosiaalista selviytymistä arkipäivän tilanteissa.

Alzheimerin tauti

Yleisin syy muistisairauteen on Alzheimerin tauti, joka alkaa hitaasti ja vaikuttaa muistitoimintoihin, käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen. Yleensä ensimmäisiä oireita ovat lähimuistin ja uuden oppimisen vaikeutuminen sekä toimintakyvyn aleneminen.

Verisuoniperäinen muistisairaus

Aivoverenkierron häiriöt ovat toiseksi tavallisimpia muistisairautta aiheuttavia sairauksia. Niitä kutsutaan verisuoniperäiseksi (vaskulaariseksi) muistisairaudeksi. Oireiden luonne määräytyy aivoihin syntyneen vaurion sijainnin ja laajuuden mukaan. Tavallisimpia oireita ovat älyllisen suorituskyvyn heikkeneminen, erilaiset liikkumisvaikeudet ja toiminnan hidastuminen. Verisuoniperäisessä muistisairaudessa muistitoiminnot säilyvät paremmin kuin Alzheimerin taudissa. Varsinaista lääkettä sairauden hoitoon ei ole, vaan pyritään hoitamaan verenkiertohäiriöiden riskitekijöitä, kuten verenpainetautia, kolesterolia ja diabetesta.

Oireet

Potilas saattaa unohtaa lähiajan tapahtumia, kadottaa tärkeitä esineitä, tuttujen ihmisten nimet eivät palaudu mieleen, uusien asioiden oppiminen ja mielessä pysyminen vaikeutuvat. Potilaalle saattaa tulla tutuissakin paikoissa eksymisiä ja usein he lopettavat itselleen tutun tehtävän tai harrastuksen.

Lääkitys

Muistisairautta aiheuttaviin sairauksiin ei ole olemassa parantavaa lääkettä, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa tarjolla olevilla lääkkeillä ja näin auttaa ja pidentää potilaan kotona selviytymistä.

Jatkohoito

Jatkohoito tapahtuu hoitavan lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti.

Myastenia gravis on kaikkialla maailmassa tavattava harvinainen sairaus, jossa hermojen ja lihasten välisen liitoksen toiminta on häiriintynyt. Tahdonalainen lihaksisto toimii käskyistä, jotka aivomme laatii. Nämä käskyt välittyvät aivoista lihaksiin liikehermojen kautta. Lihaksistomme toiminta on riippuvainen käskyn siirtymisestä liikehermosta eteenpäin lihaksen puolelle; vasta silloin lihaksessa syntyy haluttu supistuminen eli lihaksen liike. Tämä käskyn siirtyminen on kemiallinen tapahtuma, jossa välittäjäaineena toimii asetyylikoliini-niminen aine. Asetyylikoliinia muodostuu hermon päätteessä koko ajan. Aivoista tuleva käsky saa sen vapautumaan hermossa ja siirtymään hermon ja lihaksen väliseen liitokseen, jossa se sitoutuu lihaskalvon erityisiin vastaanottajapaikkoihin eli reseptoreihin. Näin käsky on siirtynyt ja lihas toimii.

MG-potilailla elimistö valmistaa vielä tuntemattomasta syystä vasta-aineita reseptoreita vastaan. Nämä vasta-aineet estävät reseptorien normaalin toiminnan. Seuraus on selvä: vaikka itse hermoradat ovat kunnossa ja lihaksisto on terve, silti ei lihastoiminta suju. Oireena on tahdonalaisen lihaksiston nopea väsyminen rasituksessa ja hidas korjautuminen levon aikana. Sairaus ei ole perinnöllinen, eikä tartu.

Sairauden kulku on vaihtelevaa eikä kahta samanlaista tapausta ole. Useimmiten oireet alkavat ensin jostain rajoitetusta lihasryhmästä, jonka toiminnassa alkaa rasitustilanteessa ilmetä väsymystä ja heikkoutta. Oireisto vaikeutuu usein iltaa kohti. Tyypillistä on lihasvoiman vaihtelu tunnista tai päivästä toiseen.

Oireet

Tyypillisiä MG-oireita ovat vaihtelevat kaksoiskuvat, luomen roikkumistaipumus, nielemis- ja purentavaikeus sekä puheen nasaalisuus eli “honotus”. Niskan, hartian ja vartalon lihakset väsyvät, mikä aiheuttaa vaikeuksia pään liikkeiden ja asentojen hallinnassa sekä kävelyssä. Oireet vaihtelevat yksilöllisesti lihasryhmästä riippuen. MG-potilaan tilan mahdollinen huononeminen voi johtua esimerkiksi kuumasta ilmasta, fyysisestä rasituksesta, stressistä, infektioista, tiettyjen lääkkeiden sopimattomuudesta ja naisilla kuukautisista.

Lääkehoito

Myastenia gravis on siitä harvinainen lihassairaus, että lääkityksestä on apua. Lääketarve on hyvin yksilöllinen ja lääkitys on sovitettava jokaisen potilaan kohdalla erikseen. Lääkkeet eivät paranna tautia vaan helpottavat oireita. Hoidon tarkoituksena on parantaa lihasten suorituskykyä. Tietyt lääkeaineet voivat pahentaa MG-potilaiden lihasheikkousoireita.

Itsehoito

Hyvää yleiskuntoa ylläpitäviä tekijöitä ovat monipuolinen ravinto, liikunta, säännöllinen lepo, infektoiden ennaltaehkäisy ja hyvä hoito, nautintoaineiden liiallisen käytön välttäminen ja sosiaaliset kontaktit.

Huomio!

Kun sinulle suunnitellaan lääkitystä tai toimenpidettä, sinun tulee aina kertoa mg-sairaudesta ja -lääkityksestä hoitavalle lääkärille.

Jatkohoito

Jatkohoito tapahtuu hoitavan lääkärisi tekemän suunnitelman mukaisesti.

Parkinsonin tauti on etenevä sairaus, joka haittaa lähinnä liikkumista ja lihastoimintaa. Oireisto aiheutuu pääasiallisesti tietyissä aivojen osissa syntyvästä dopamiini-nimisen välittäjäaineen vähitellen kehittyvästä puutoksesta. Dopamiini säätelee aivoista lihaksiin meneviä käskyjä.

Oireet kehittyvät yleensä 50 ikävuoden jälkeen, joskus hyvinkin hitaasti. Tämä johtuu siitä, että dopamiinia tuottavia hermosoluja on aivoissa ylimäärin, ja merkittävät oireet kehittyvät vasta, kun kaksi kolmasosaa näistä hermosoluista on lakannut toimimasta.

Oireet

Tyypillisesti Parkinsonin taudin oireet ilmaantuvat hitaasti. Voi kulua jopa vuosia ennen kuin oireita alkaa esiintyä. Tunnusomaisimmat oireet ovat liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys sekä vapina. Jokaisen Parkinsonin tautiin sairastuneen oireisto on erilainen.

Lääkehoito

Parkinsonin tautiin ei ole olemassa parantavaa lääkettä, mutta monet saatavilla olevat hoitomuodot lieventävät taudin oireita. Lääkehoidon tarkoituksena on korjata aivojen dopamiinivajausta ja siitä johtuvaa puutteellista viestien siirtymistä hermosoluista toiseen. Sairastuminen Parkinsonin tautiin tarkoittaa sitä, että joudutte käyttämään todennäköisesti koko elämänne ajan lääkitystä. Lääkitys on aina yksilöllinen.

Itsehoito

Säännöllinen liikkuminen sekä rentoutus- ja venytysharjoitukset kannattaa pyrkiä sisällyttämään päivittäiseen elämään. Kaikki liikkuminen on tärkeää, olipa se sitten imurointia, kaupassa käyntiä tai voimistelua. Monipuolinen ruokavalio pitää yleisen terveydentilan hyvänä.

Jatkohoito

Lääkehoidon ja voinnin seuranta tapahtuu säännöllisin väliajoin lääkärin antamien ohjeiden mukaan.

TIA on äkillinen verenkiertohäiriöstä johtuva paikallinen aivojen toiminnan tai toisen silmän näköhäiriö, joka kestää tyypillisimmin 2–15 minuuttia (yleensä alle tunnin), aina alle vuorokauden. Tällöin aivovaltimon tukoskaan ei ole ollut pitkäkestoinen. TIA syntyy aivovaltimon paikallisen tukoksen tai sydämestä tai kaulan alueen valtimosta lähtevän veritulpan seurauksena. TIA:n aiheuttava tukos on pieni ja hauras verrattuna aivoinfarktiin. Takerruttuaan aivosuoneen “tukos” aiheuttaa verenpuutetta vain niin kauan kuin se pilkkoutuu itsestään ja häviää.

Sairastettu TIA-kohtaus on vakava oire uhkaavasta aivoinfarktista. Se lisää aivohalvausriskiä jopa 10-kertaiseksi. TIA-kohtaukseen tuleekin suhtautua yhtä vakavasti kuin aivohalvaukseen, jotta sen syy voidaan selvittää ja estää aivohalvaus oikein suunnatulla hoidolla. TIA:n hoito tähtää aivoinfarktin ehkäisyyn.

Jos sinulle tai läheisellesi ilmaantuu jokin edellä mainituista oireista, ja vaikka ne kestäisivät vain muutaman minuutin ja menisivät kokonaan ohi, soita välittömästi yleiseen hätänumeroon 112. Aivoverenkiertohäiriöihin sairastuu Suomessa vuosittain noin 14 000 henkilöä.

Oireet

Tavallisimmat oireet ovat käden tai jalan voimattomuus tai tunnottomuus, puhekyvyn häiriö, näkökenttähäiriö, kaksoiskuvat, nielemisen vaikeutuminen, suupielen roikkuminen, pahoinvointi, huimaus ja tasapainohäiriö.

Diagnoosi perustuu tietoihin oireista ja niiden kulusta. Laboratoriokokeilla ja koneellisilla tutkimuksilla TIA-kohtausta ei voida todeta.

Riskitekijät

Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, tupakointi, keskivartalolihavuus, sydänsairaudet, sokeritauti, runsas alkoholinkäyttö, pitkään kestänyt stressi ja veren korkeat rasva-ainepitoisuudet.