Silmätaudit

Hyvä sokeritasapaino sekä huolellinen verenpaineen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito vähentää verkkokalvosairauksien eli retinopatian ilmaantumista ja etenemistä. Hoitotasapainon ylläpito on siis erittäin tärkeää. Hoitamattomana retinopatia voi aiheuttaa pysyvän näön heikkenemisen. Myös elämäntavoilla on vaikutusta retinopatian ilmaantuvuuteen ja sairauden etenemiseen. Erityisesti keskivartalolihavuus ja tupakointi lisäävät diabeettisen retinopatian riskiä.

Tavallisesti diabeettinen retinopatia todetaan silmälääkärin tutkimuksessa ja silmänpohjakuvassa. Tästä syystä säännöllisellä silmäpohjien seurannalla voidaan todeta hoitoa vaativat muutokset verkkokalvolla riittävän ajoissa ja aloittaa oikeanlainen hoito. Silmäpohjakuvauksessa otetaan tavallisesti silmänpohjakuvat. Ennen kuvausta silmiin laitetaan mustuaista laajentavat silmätipat näkyvyyden parantamiseksi. Erikoissairaanhoidossa arvioidaan kaikki silmänpohjakuvat ja suunnitellaan potilaan jatkohoito löydösten perusteella.

Diabeettisen retinopatian hoitomuotoja ovat silmän laserhoito sekä silmän sisäiset lääkepistokset. Laserhoidon on todettu vähentävän retinopatian etenemistä. Se tehostaa verkkokalvon keskeisen alueen verenkiertoa, parantaa hapensaantia ja estää uudisverisuonten kasvutaipumusta. Laserhoito lisäksi korjaa turvotusta vähentämällä verisuonten tihkumista. Silmän lasiaistilaan pistettävät lääkeaineet ovat nykyisen keskeisen makulaturvotuksen ensisijainen hoito. Hoito toteutetaan tavallisesti 4–8 viikon välein annettavan pistoksen sarjana. Pistos on nopea ja yleisesti kivuton toimenpide, joka tapahtuu poliklinikkakäynnillä. Pitkälle edenneissä tapauksissa tarvitaan mahdollisesti lasiais- ja verkkokalvokirurgiaa, joista yleisin on lasiaisen poisto eli vitrektomia.

Harmaakaihi tarkoittaa silmän linssin eli mykiön samentumista. Ikääntyminen on tavallisin syy mykiön samentumiselle. Silmävamma, silmäsairaudet ja jotkut yleissairaudet tai lääkkeet voivat aiheuttaa harmaakaihia.

Kaihin hoitona on leikkaus. Kaihileikkauksen yhteydessä silmän mykiö poistetaan ja tilalle asetetaan muovinen tekomykiö. Kaihileikkaukset tehdään silmäkeskuksessa päiväkirurgisesti.

Jälkikaihi

Kaihileikkauksessa potilaan oma linssi poistetaan kapselipussistaan, ja tilalle vaihdetaan uusi, kirkas keinolinssi. Osalla potilaista kapselipussi alkaa kuitenkin samentua ja tätä nimitetään jälkikaihiksi. Se voi muodostua joko lyhyen ajan kuluttua kaihileikkauksesta tai vasta vuosien päästä.

Jälkikaihi oireilee hyvin samalla tavoin kuin kaihi. Kehittyessään se alkaa asteittain samentaa näköä ja heikentää kontrastiherkkyyttä, mikä voi aiheuttaa näköongelmia erityisesti hämärissä valaistusolosuhteissa. Jälkikaihi voi aiheuttaa myös häikäistymistä.

Tutkimusten mukaan jälkikaihia esiintyy 2–20 prosentilla kaihileikatuista. Silmälääkäri toteaa jälkikaihin mikroskooppitutkimuksen avulla. Haittaa aiheuttavan jälkikaihin ainoa hoitomuoto on jälkikaihin poisto, joka tehdään lähes aina laserilla polikliinisesti.

Ikärappeuma on yleisin näköä uhkaava sairaus ikääntyvillä ihmisillä. Rappeuma vaurioittaa silmän verkkokalvon tarkannäkemisen aluetta. Verkkokalvolle kertyy kuona-aineita, jolloin näköä aistivien solujen toiminta heikkenee. Taudista käytetään myös nimeä makuladegeneraatio. Yli 60-vuotiaista kymmenesosalla ja yli 80-vuotiaista noin kolmasosalla arvellaan esiintyvän ikärappeumaa. Sairauden syytä ei tunneta, mutta sen tärkeimmät riskitekijät ovat korkea ikä, sairaudelle altistavat perintötekijät, sydän- ja verisuonisairaudet sekä tupakointi.

Ikärappeumaa on kahta muotoa: kuivaa ja kosteaa

Kuiva rappeuma on oireeltaan lievempi muoto ja se etenee hitaasti vuosien tai vuosikymmenten kuluessa. Kuivaan ikärappeumaan ei ole parantavaa hoitoa. Valtaosa potilaista sairastaa kuivaa ikärappeumaa.

Kosteassa ikärappeumassa verkkokalvolle kasvaa hauraita verisuonia, jotka tihkuessaan aiheuttavat turvotusta, verenvuotoja ja verkkokalvon eri kerrosten irtoamista toisistaan. Oireita ovat nopeasti päivien tai viikkojen aikana tapahtuva näöntarkkuuden heikentyminen sekä kuvien vääristyminen. Lisäksi keskelle näkökenttää ilmestyy usein tumma alue, jonka läpi on vaikea nähdä, ja lukiessa osa kirjaimista saattaa kadota. Ikärappeumapotilaista noin 10 % sairastaa kosteaa ikärappeumaa.

Kuivasilmäisyys on yleisin syy silmätuntemuksiin. Se voi johtua kyynelerityksen vähenemisestä tai kyynelnesteen koostumuksen muuttumisesta. Tämän vuoksi silmän pinta ei pysy riittävän kosteana, mikä aiheuttaa mitä moninaisimpia tuntemuksia. Kuivasilmäisyys on usein hyvin kiusallinen ja toistuva vaiva, mutta harvoin vakavaa. Silmien säännöllinen ja tiheä kostutus auttaa oireisiin.

Yleisiä oireita ovat silmien kirvely, punoitus, kutina, kuivuuden- ja roskantunne, vetistys ja valonarkuus sekä ulkona herkästi vettä vuotavat silmät. Myös näkökyky voi vaihdella ja silmät väsyvät. Oireet voivat vaihdella huomattavasti vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan.

Oireita lisäävät ja pahentavat erilaiset ärsykkeet, esimerkiksi kuiva huoneilma, ilmastointi, saunominen ja päätetyöskentely. Myös ikääntyminen ja monet eri sairaudet ja sairauksiin käytettävät lääkkeet lisäävät silmien kuivumista.

Tärkeää on silmien säännöllinen ja pitkäkestoinen kostutus sopivilla valmisteilla. Koska kuiville silmille ei ole parantavaa hoitoa ja kostutustipat kykenevät vain helpottamaan oireita, niitä tulee tiputtaa usein, tarvittaessa jopa puolen tunnin välein. Yliannostuksen vaaraa ei ole.

Silmän etuosassa olevassa etukammiossa on kammionestettä, jonka ulosvirtauksen huonontuessa silmän sisäinen paine kasvaa. Ulosvirtauksen tulisi tapahtua kammiokulmassa sijaitsevan trabekkelikudoksen kautta. Lisääntynyt paine vahingoittaa silmänpohjassa sijaitsevaa näköhermoa ja hermosäikeistöä. Näitä tarvitaan verkkokalvolle muodostuvan kuvan kuljettamiseen aivoihin tulkittavaksi.

Silmänpainetauti on pitkään oireeton, jolloin näöntarkkuus ja lukunäkö säilyvät normaaleina. Edetessään tauti aiheuttaa näkökenttäpuutoksia, jotka ovat pysyviä. Hoitamattomana tauti voi aiheuttaa näkövammaisuutta ja saattaa johtaa jopa silmän sokeutumiseen.

Silmänpainetaudin riskitekijöitä ovat korkea ikä, kohonnut silmänpaine, likitaittoisuus, perinnöllisyys ja silmän rakenteesta johtuvat tekijät kuten mykiön hilseilyoireyhtymä ja kammiokulman rakenteellinen ahtaus.

Silmänpainetaudin hoitokeinoja ovat silmänpaineen alentaminen silmänpainelääkkeillä sekä laser- ja leikkaushoidot.

Värikalvotulehdus eli iriitti on silmän sisäinen tulehdus, jota esiintyy useimmiten 20–50-vuotiailla. Tulehdusta voi esiintyä myös lapsilla ja iäkkäillä. Osalla potilaista tulehdus jää pitkäaikaiseksi tai toistuvaksi. Värikalvotulehdus on yhteydessä reumansukuisiin sairauksiin; Suomessa yli puolella värikalvotulehduspotilaista todetaan laboratoriokokeissa niin sanottu positiivinen HLA-B27-tekijä. Henkilöillä, joilla tämä tekijä on positiivinen, on suurempi alttius sairastua reumatyyppisiin sairauksiin. Syitä värikalvotulehduksen puhkeamiseen ovat alentunut vastustuskyky, jotkin elimistön tulehdukset ja silmän alueen vammat tai pintaosan tulehdukset.

Värikalvotulehduksen oireita ovat silmän punoitus, kipu ja valonarkuus. Tulehdus voi olla yhdessä silmässä kerrallaan tai kummassakin samanaikaisesti. Tyypillisesti punoitusta on rengasmaisesti silmän keskiosassa olevan kirkkaan sarveiskalvon ympärillä. Silmä ei rähmi värikalvotulehduksen yhteydessä. Kipeän silmän mustuainen voi myös olla pienempi kuin terveen silmän. Usein myös näöntarkkuus alenee tilapäisesti värikalvotulehduksen aikana ja pienellä osalla potilaista silmänpaine saattaa nousta voimakkaasti.

Värikalvotulehduksen toteaminen vaatii silmälääkärin suorittamaa mikroskooppitutkimusta. Ensisijaisena hoitona on kortikosteroidilääkitys silmätippoina. Yleensä hoito kestää kuukauden ajan.

Kuntoutujat tulevat kuntoutusohjauksen piiriin silloin, kun näkövammaisuuden kriteerit täyttyvät. Kuntoutukseen tarvitset lähetteen joko Silmäkeskuksen tai yksityisen tahon silmälääkäriltä. Myös kuntoutujan oma, omaisen tai muun tahon yhteydenotto riittää, jos kuntoutustoimenpiteitä on jo aikaisemmin ollut.

Kuntoutusohjauksella tarkoitetaan kuntoutusohjaajan tarjoamaa ohjausta, neuvontaa sekä tukea näkövammaiselle. Kuntoutusohjauksen tavoitteena on auttaa ja edistää näkövammaista ja hänen lähiympäristöään saavuttamaan mahdollisimman hyvä toimintakyky sekä elämänhallinta. Kuntoutusohjaus on kuntoutujalle maksutonta.

Kuntoutusohjaaja tekee käyntejä kotiin, päiväkotiin, kouluun, työpaikoille ja hoitolaitoksiin. Lääkinnällisenä kuntoutuksena kuntoutujan on mahdollista saada apuvälineitä päivittäiseen arkeen ja näkemiseen. Apuvälinetarve arvioidaan aina yksilöllisesti. Teemme yhteistyötä kuntoutujan, perheen, päiväkodin, koulujen, Kelan, sosiaalitoimen, työterveyshuollon, kotipalvelun, Näkövammaisten liiton ja Valteri-koulun kanssa.