Tämä on niin mun juttu! - Hoitotyön ammattilaiseksi oppisopimuskoulutuksen kautta
Lähihoitajaopintojaan parhaillaan oppisopimuksella suorittava Minna Rantanen työskenteli ikäihmisten palveluyksikössä Nurmon Teponkartanossa vuoden päivät. Tällä hetkellä hän jatkaa oppisopimusopintojaan Lapuan akuuttiosastolla.
Viime vuoden syksyllä Rantasella oli edessään valinnan paikka. Edellinen työ grillityöntekijänä ei tuntunut enää mielekkäältä ja työkaverin vinkkaama lehtimainos oppisopimusopiskelusta herätti Rantasen kiinnostuksen. Nopeasti innostuvana ihmisenä hänen ei tarvinnut kauaa miettiä jäädäkö vanhaan vai kokeilla hyppyä uuteen.
”Tuli tunne, että nyt täytyy laittaa hakemus. Viime syksynä oppisopimuskoulutukseen oli tosi paljon hakemuksia ja paikkoja rajallisesti. Minulle olisi kyllä etsitty oppisopimuspaikka, mutta kun kuulin, että Teponkartanossa etsitään hoitajaa, niin olin vähän hätähousu ja kysyin paikkaa itse. Sitten olinkin jo haastattelussa”, Rantanen muistelee.
Aikaisemmalta koulutukseltaan Rantanen on merkonomi. Kaupallinen ala on tullut tutuksi erilaisissa lyhyemmissä työsuhteissa muun muassa kaupan kassalla ja viimeisimpänä grillityöntekijänä Lapuan grillillä, missä Rantanen työskenteli reilut kaksi vuotta.
”Asiakaspalvelu on kyllä mukavaa, mutta koen hoitotyön enemmän omaksi alakseni, se on minulle luontevampaa. Kaveriporukassakin kaikki sanovat minua aina äiti-ihmiseksi, sellaiseksi huolehtijaksi”, Rantanen hymyilee.
”Tykkäsin työskennellä Teponkartanossa tosi paljon. Työssä oppii tuntemaan asukkaat hyvin, tietää mikä on kenenkin oma juttu ja mikä heitä ilahduttaa. Asukkaista tulee ikään kuin omaa perhettä. Tärkeintä ovat hyvät kohtaamiset ja kyky lukea ihmistä”, Rantanen sanoo.
Teponkartanossa Rantasen työhön kuului sekä aamu- että iltavuoroja, mutta väliin mahtui myös opiskelupäiviä, joiden pituus vaihteli. Opiskelut hän suorittaa Sedulla.
”Sain itse muokata työpäiviäni ja ehdottaa muutoksia, niin että sain oppitunnit hoidettua”, Rantanen kertoo ja iloitsee, miten oppisopimusopiskelun etuna on se, että teoriaopinnot havainnollistuvat työn äärellä saman tien.
”Tämä on tosi paljon käytännössä oppimista. Työssä minulla on oma nimetty ohjaaja, mutta kaikki vakityöntekijät kuitenkin auttavat ja ovat halukkaita opettamaan. On ollut kiva, että voi oikeasti huikata ja kysyä neuvoa muilta. Olen välillä pahoitellutkin, kun olen koko ajan äänessä. Mutta jos jotain ei tiedä, niin täytyy kysyä, eikä mennä vaan sokkona.”
Työpäiviä Teponkartanossa rytmittivät hoidolliset perusrutiinit, mutta viriketoiminta toi mukavaa vaihtelua toisinaan melko samanlaisiin päiviin. Rantanen pääsi myös itse suunnittelemaan viriketoimintaa asukkaille.
”On kiva, että välillä työssä saa oikeasti käyttää luovuutta ja kehittää uusia ideoita. Yksi tällainen toteuttamani idea oli kaverikoirat. Kaverikoirat tulevat vierailulle asukkaiden luokse kerran kuussa ja se on ollut tosi tykätty juttu”, Rantanen kertoo.
Syyskuussa Rantaselle puhalsivat uudet tuulet, sillä hän vaihtoi tutun Teponkartanon uuteen työhön Lapuan akuuttiosastolle. Työpaikan vaihto kuuluu hänen oppisopimuskoulutukseensa.
”Toisen opiskeluvuoden työpaikka määrittää osaamisalan ja minua kiinnostaa erityisesti sairaanhoito ja huolenpito. Se vaatii kuitenkin työpaikaksi akuuttiympäristön.”
Rantanen suhtautuu innolla uuden oppimiseen ja uusiin haasteisiin, joita akuuttiosasto voi tarjota.
”Nyt kun on vielä opiskelija, niin on helppo vaihtaa ja kokeilla eri työpaikkoja ja saada hyvää oppia niistä. Toivon akuutilla pääseväni suorittamaan esimerkiksi sellaisia hoidollisia toimenpiteitä, joista minulla ei vielä ole kokemusta.”
Rantasen valmistuminen häämöttää keväällä 2025, mutta sen jälkeen suunnitelmat ovat vielä auki.
”Takaraivossa on haave, että voisin jonain päivänä opiskella kätilöksi tai sitten toisena ääripäänä työ, mihin liittyisi saattohoitoa”, Rantanen pohtii.
”En näkisi myöskään mahdottomaksi, että jatkaisin edelleen vanhusten parissa. Siinä työssä ei yhtään harmita töihin meno aamuisin!”
Lähihoitaja-oppisopimusopiskelija Minna Rantanen