Paluumuuttaja ja alanvaihtaja arvostaa merkityksellistä työtä
Välinehuoltaja Pauliina Vuolteenaho muistaa parinkymmenen vuoden takaisen elämäntilanteensa kuin eilisen päivän.
”Vietin sinkkunaisen elämää Helsingissä ja nautin työstäni mainostoimiston yhteyspäällikkönä. Kyseessä oli pörssiyhtiö ja omistauduin työlleni. Minulla ei ollut aikomustakaan ryhtyä kenenkään vaimoksi, saati saada lapsia”, hän nauraa nyt.
Kävi kuitenkin niin, että Vuolteenahon vakaista aikomuksista huolimatta yllättäviä asioita tapahtui nopeasti. Hän löysi miehen ja alkoi odottaa esikoistaan.
”Minulle oli heti selvää, että en voi yhdistää tätä työtä ja perhettä. Niin jäin kotiin, lopulta 10 vuodeksi, sillä saimme kolme lasta.”
Kun kaksi vanhinta lasta lähtivät koulutielle, oli nuorin 3-vuotias. Siinä vaiheessa Vuolteenaho kertoo pysähtyneensä pohtimaan elämäntilannettaan.
”Minulla oli ikääntyvät vanhemmat täällä Etelä-Pohjanmaalla, yli 350 kilometrin päässä pääkaupunkiseudusta.”
Heräsi ajatus paluusta kotiseudulle. Sinetin muutto sai, kun puoliso sai työnantajaltaan siirron Seinäjoelle. Vuolteenaho koki haluavansa palata itsekin työelämään, mutta hektinen mainosala ei ollut perheenäidille enää vaihtoehto.
”Halusin uuden, mielekkään työn, mutta en halunnut enää palata koulunpenkille viideksi-kuudeksi vuodeksi.”
”Mietin pitkään, ja yhtäkkiä lamppu syttyi: olin lukioikäisenä ollut kesätöissä Seinäjoen keskussairaalan välinehuollossa. Tykkäsin työstä silloin tosi paljon.”
Vuolteenaho kertoo soittaneensa siltä istumalta silloiselle sairaalan välinehuoltopäällikölle ja tiedustelleensa työtilannetta. Kuullessaan tulossa olevista eläköitymisistä, hän rohkaistui hakeutumaan välinehuoltajan koulutukseen.
Näyttötutkinnon hän teki Hyvinkään sairaalassa. Seuraavana päivänä alkoivat työt Seinäjoella. Siitä päivästä on nyt kymmenisen vuotta.
”Tämä työ on kuin minulle tehty! Töissä saan toteuttaa tarkkaa ja pedanttia itseäni. Vapaa-ajalla saan olla niin boheemi kuin tahdon. Kun leimaan itseni ulos työvuoron päätteeksi, voin luottaa siihen, että kollegat jatkavat.”
”Työt eivät tule kotiin. Toisin kuin aiemmin, tässä työssä vapaa-aika on täysin omassa käytössäni: vietän aikaa perheeni kanssa, maalaan ja valmistan koruja.”
Vuolteenaho kokee tärkeäksi myös sen, että saa olla mukana potilaan hoitoketjussa ja tehdä merkityksellistä työtä.
”Olen niin herkkä, ettei minusta taitaisi olla hoitajaksi. Itkisin vain potilaiden iloja ja suruja”, Vuolteenaho pohtii.
”Mutta omalla työpanoksellani välinehuoltajana voin varmistaa, että esimerkiksi potilaan leikkaukseen tarvittavat välineet ovat puhtaita, turvallisia ja toimintavalmiina. Ilman välineitä ei leikkauksia voi tehdä.”
Kirurgian lisäksi välinehuoltajien kädenjälki näkyy esimerkiksi sisätautiosastojen, silmäkeskuksen, synnytysten ja naistentautien, sote-keskusten vastaanottojen ja suun terveydenhuollon sekä kliinisen kemian, mikrobiologian ja patologian arjessa.
Yhteensä hyvinvointialueella on yli 50 välinehuoltajaa.
”Meillä on yhteen hiileen puhaltava työporukka. Vaikka jokainen vastaakin omista työvaiheistaan, niin toisia autetaan aina. Ketään ei jätetä yksin.”
Keskussairaalan välinehuoltokeskuksessa aamuvuoro alkaa työtehtävästä riippuen kello kuuden ja yhdeksän välillä.
Vuolteenaho itse nauttii eniten leikkausvälineistön valmistelusta steriilivarastossa.
Kun leikkaus on ohi, leikkausosaston välinehuoltaja esikäsittelee käytetyt välineet. Sen jälkeen ne palautuvat robottikärryssä välinehuoltokeskuksen vastaanottopisteeseen.
”Jokainen työvaihe dokumentoidaan tietojärjestelmään. Jäljitettävyys on yhä vain tarkempaa. Järjestelmässä on nähtävillä, kuka on ottanut välineet vastaan, kuka on purkanut osista koostuvat välineet, kuka on huolehtinut pesusta, kuka tarkistuksesta, kuka pakkauksesta ja kuka autoklaavauksesta” Vuolteenaho luettelee välinehuollon työvaiheita.
Välinehuolto vastaa ennen kaikkea terveydenhuollossa käytettyjen välineiden hygieenisyydestä. Välineiden desinfektio tehdään pesukonelinjastolla. Tämän jälkeen viimeisetkin mikrobit ja itiöt tuhotaan autoklaavissa, joka steriloi välineet.
”Erilaisia välineitä on tuhansia, mutta ei kaikkia tarvitse osata nimeltä. Ohjelmisto opastaa tekstein ja kuvin leikkauskokonaisuuden kokoamisessa. Jokainen väline on numerosarjoitettu.”
”Hoitomenetelmät ja -välineet kehittyvät koko ajan. Käyttöön tulee uusia välineitä, joiden huolto otetaan haltuun. 10 vuoden jälkeenkin joka päivä oppii uutta!”
Välinehuoltaja Pauliina Vuolteenaho